"MIEKKAILUN OPPIMINEN VIE KAKSI SUKUPOLVEA. KUN OSAA LAJIN NIKSIT, ON OMA RUUMIS LIIAN VANHA TOTEUTTAMAAN NIITÄ."

Näin tapaavat italialaiset miekkailuviisaat sanoa. Miekkailu on taitolaji, siksi tämäkin vihkonen on tehty. Voit palata kurssilla käytyihin asioihin tämän monisteen avulla. Tai jos olet muuten miekkailusta kiinnostunut, löytyy tästä nippu perusasioita.

Miekka-Miehet on seurana yksi Suomen vanhimpia. Kuudenkymmenen vuoden ajalta mahtuu joukkoomme kaksi olympiafinalistia, Rolf Wiik ja Erkki Kerttula, joka tässä kertoo miekkailusta 30-luvulla kun kurssimonisteita ei vielä tavattu painaa:

"Vuonna -34 miekkailunopettajamme siirtyi Viipuriin. Miekka-Miehet jäi orvoksi ilman opettajaa ja ilman harjoitussalia. Innokkaimmat eivät kuitenkaan hellittäneet. Sovimme siitä, että allekirjoittanut (Pomo) ottaa kymmenen kupongin oppitunnit N. Sjöblomilta hänen salillaan. Ja joka tunnin jälkeen menimme Aaro Raitio, Hille Kaisla ja minä erääseen autotalliin harjoittelemaan ja tutkimaan vasta oppimiani liikkeitä. Tarkkuutta saatiin siitä, ettei vieressä olevaan autoon saanut tulla naarmuja. Lisäksi viettävä lattia opetti tasapainotaiteiluun."

Kun Kerttula otti oppitunteja HFM:n salilla 60 vuotta sitten, on Miekka-Miehet tätä vihkosta tehtäessä turvautunut toisen naapuriseuran apuun.

Kiitän Juha-Matti Lundellia ja Teemu Perheentupaa Ylioppilasmiekkailijoista. He ovat tehneet tämän monisteen rungon ja ensimmäisen version. Itse olen sitä muokannut eri puolilta saamieni oppien mukaisesti. Kättä on väännetty ja tekstiä on käsitelty, ei kuitenkaan voimalla, koska se ei ole miekkailussa pääasia.



Helsingissä Miekka-Miesten juhlavuonna 1991
- Velijussi Kyllijoki



YLEISTÄ MIEKKAILUSTA

Moderni miekkailu on urheilumiekkailua. Muiden urheilulajien tapaan se jakaantuu kilpamiekkailuun ja harrastuksen pohjalta tapahtuvaan liikuntaan (harrastemiekkailu).

Nykypäivän kilpamiekkailijalta vaaditaan yhä suurempaa fyysistä suorituskykyä ja nopeampia reaktioita. Käsite nopeus on kuitenkin miekkailussa suhteellinen, joten reaktionopeutta voidaan kompensoida muilla ominaisuuksilla. Koska miekkailu on nopeutunut, ei aiemmin käytetyllä puhtaalla puolustustaktiikalla saavuteta aina voittoja. Tämän vuoksi miekkailijalta vaaditaan monipuolisia teknisiä valmiuksia etenkin hyökkäysten valmistelemisessa, mutta myöskin puolustuksessa. Nykyaikainen huippumiekkailu voi näyttää yksinkertaiselta, koska siinä taistellaan pääasiassa oikeasta etäisyydestä, josta hyökkäys/puolustus voidaan aloittaa.

Urheilulajina miekkailulla on pitkät perinteet. Se oli lajina jo antiikin olympialaisissa, ja on ollut mukana myös kaikissa nykyajan olympiakisoissa vuodesta 1896 lähtien.

Miekkailussa järjestetään vuosittain MM-kilpailut, Skandinaviassa PM-kilpailut sekä Suomessa SM-kilpailut. Kansallisia sarjoja on useita:

Miehet: Floretti, Kalpa, Säilä Naiset: Floretti, Kalpa

Myös naiset ottelevat nykyään säilällä, mutta SM-kilpailuja ei aseella ole toistaiseksi järjestetty. Vaikka miekkailu on yksilölaji, järjestetään myös joukkuekilpailut kaikilla aseilla sekä miehille että naisille. Junioreilla on omat sarjansa alle 17- ja 20-vuotiaille sekä minijunioreille alle 15-, 13-, 11- ja 9-vuotiaille. Miekkailun kansainvälinen kattojärjestö on FIE (Federation Internationale d'Escrime) eli Kansainvälinen Miekkailuliitto, jonka jäsen myös Suomen Miekkailuliitto on, ja sen kautta jokainen lisenssin lunastanut miekkailija. SML on myös Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n (SLU) jäsenjärjestö.

Lähestulkoon kaikissa kilpailuissa noudatetaan FIE:n sääntöjä, ja yleensäkin miekkailuvarusteiden kehitys tapahtuu FIE:n vaatimusten pohjalta. FIE pitää säännöllisin väliajoin kongresseja, joissa käsitellään mm. uusia sääntöjä, muutoksia vanhoihin sekä sääntöjen tulkintaa.

TAITO- JA KAMPPAILULAJI (ILMAN KONTAKTIA)

Miekkailu on vaikeaa. Monet eivät ehkä usko sitä, sillä he eivät ole koskaan yrittäneet opetella miekkailemaan. Lajin vaikeutena ei ole vain aseliikkeet, niiden yhdistelmät, vartalon outo asento, jalkatyöhön tottumattomuus sekä liikesarjojen lähes loppumattomat variaatiot. Ongelma syntyy siitä, miten ja milloin käyttää näitä hallittuja liikkeitä. Liikkeen valinta taas riippuu vastustajan toiminnasta, eikä miettimisaikaa ole kuin sekunnin murto-osa. Liikeratojen tulee olla usein selkäytimessä.

Miekkailussa jokaisen liikkeen oikean ja tehokkaan suoritustavan oppiminen vaatii harjoittelussa yksinkertaisesti paljon määrätietoista ja tarkkaa työtä. Silti vain muutaman miekkailuliikkeen hallitseminen voi riittää taitavaan ja älykkääseen miekkailuun.

Totuus: "Il n'y a pas d'escrime sans travail." (Ei ole miekkailua ilman työtä.)

Miekkailu on taistelemista. Se on pyrkimistä tiettyyn päämäärään sääntöjen antamien keinojen avulla. Se on strategiaa, taktiikkaa, ajoitusta, huiputusta, voittamista ja häviämistä.

Päämäärä on osua aseella vastustajaan sääntöjenmukaisella tavalla ja samalla välttyä itse osumalta. Keinoina ovat urheilumiekkailuun aikojen kuluessa kehittyneet miekkailuliikkeet, ja ennen kaikkea niiden hallittu soveltaminen jatkuvasti vaihtuviin tilanteisiin.

FLORETTI

oli vielä jokin aika sitten suosituin ase. Se oli myös ainoa ase, jolla naisten sallittiin kilpailla. Perinteisesti florettia pidetään harjoitusaseena; sillä opetellaan perusteet myös ennen siirtymistä muihin aseisiin. Floretti on pistoase, sillä voi antaa pätevän osuman ainoastaan aseen kärjellä. Floretti on sopimusase, sillä voi antaa pätevän osuman ainoastaan miekkailija, joka on hyökkäyksellään tai väistöllään saavuttanut etuoikeuden pistoon. Floretin pätevä osuma alue kattaa ainoastaan miekkailijan torson, muualle annetut osumat ovat epäpäteviä, eikä niitä hyväksytä. Floretin terä saa olla korkeintaan 90 cm pitkä ja ase saa painaa korkeintaan 500 g.

KALPA

on nykyisin nousemassa suosituimmaksi aseeksi. Suomessa se on ollut ylivoimaisesti suosituin kilpailuase. Kalpa periytyy vanhasta kaksintaisteluaseesta, ja myös sen säännöt ovat vapaimmat. Osuma annetaan pistämällä, osuma-alueena on koko miekkailija kiireestä kantapäähän, eikä miekkailijan tarvitse välittää oikeuksista kuten floretissa. Ainoana aseena kalvassa on mahdollista kaksoispisto (ns. "kahden lesken osuma"). Kalpa on etuoikeuden puuttuessa näennäisesti muita aseita helpompi. Siksi se onkin aloittelijoiden keskuudessa suosituin ase. Etuoikeuden puuttuminen jättää tosiasiassa enemmän mahdollisuuksia puolustus- ja hyökkäyspeliin. Kalvan terä on yhtä pitkä kuin floretin, mutta sen enimmäispaino on suurempi, 750g.

SÄILÄ

on sekä pisto- että lyöntiase. Se on kehitetty ratsuväen kevyestä sapelista. Jotkut pitävät sitä "kuninkuuslajina". Ehkä sen takia, koska sen liikkeet näyttävät vauhdikkaimmilta. Säilämiekkailijan tulee kunnioittaa toisen etuoikeutta ja suunnata osumansa vastustajan ylävartaloon, joka on kokonaan osuma-aluetta. Osumat voidaan antaa, kuten sanottu, sekä pistämällä että sivaltamalla. Säilät ovat keveitä, enimmillään 500g.

MITÄ VOIMME MIEKKAILUKURSSILLA OPPIA?

JALKATYÖ

"Jalkatyötä ei voi harjoitella liikaa, sillä se on ehdottomasti tärkein osa miekkailua, kaiken perusta." Kauko Jalkanen, miekkailunopettaja

1. Perusasento Perusasennossa jalat pidetään kantapäät vastakkain siten, että etummainen jalka osoittaa hyökkäyssuuntaan ja että jalat ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Leuka on luontevasti pystyssä ja katse suunnattu vastustajan silmiin (kuva 1).

Tervehdys ennen ottelua suoritetaan perusasennosta siten, että viedään ase kyynärpäätä taivuttamalla ylöspäin niin, että kädensuojus asettuu kasvojen eteen kuitenkaan silmiä peittämättä. Liike pysäytetään hetkeksi ja sen jälkeen suoristetaan ase käsi jälleen vinosti alaspäin. Maski on vapaan käden kainalossa.

2. Varoasento Miekkailijan taistelukyky on mitä suurimmassa määrin riippuvainen hänen miekkailuasentonsa luontevuudesta, tasapainoisuudesta ja sen säilyttämisestä eri tilanteissa. Miekkailussa on kaksi puhtaasti teoreettista käsitettä, taisteluviiva ja taistelutaso, jotka auttavat asentojen ja liikkeiden määrittelyssä. Taisteluviiva on se kuviteltu viiva, joka kulkee miekkailijan kummankin jalan kantapään keskipisteen kautta lattiaa pitkin vastustajaa kohti ja jolla miekkailijat toisiinsa nähden liikkuvat. Taistelutaso taas on se lattiaa vastaan kohtisuora taso, joka kulkee taisteluviivaa pitkin.

Varoasentoon päästään perusasennosta parhaiten seuraavasti:

a) asetutaan seisomaan poikittain alueeseen nähden jalat noin puolentoista jalkaterän mitan etäisyydellä toisistaan. b) koukistetaan polvet.

Polvien riittävän koukistunut asento tuntuu aluksi hankalalta, mutta on huomattava, että se takaa tarpeellisen valmiuden ja nopeuden tasapainon ollessa riittävän alhaalla.

Lantio, vartalo ja pää ovat taistelutasossa kallistumatta kummallakaan sivulle; kallistuminen vaikeuttaa tasapainon säilyttämistä sekä vie tehon ja nopeuden liikesuorituksista. Hartioiden tulee olla rentoina ja jännittämättöminä.

3. Askel Askel eteenpäin suoritetaan seuraavasti:

a) nosta ensin etujalan päkiä ja sitten kantapää irti lattialta. b) siirrä jalkaa 10 - 20 cm niin, että vain kantapää osuu lattiaan c) siirrä takajalkaa saman verran ja laske etujalka kokonaan maahan.

Liike tapahtuu yhtäjaksoisesti ja sulavasti rullaten vain jaloilla, lantio ja ylävartalo eivät nouse horisontaalisesta tasosta ylöspäin vaan liikkuvat eteenpäin. Askeleella siirrytään varoasennosta varoasentoon. Huojuntaa ei saa esiintyä mihinkään suuntaan suorituksen missään vaiheessa.

Askel taaksepäin sujuu päinvastaisessa järjestyksessä:

a) takajalka nostetaan varpaista ojentaen polvea suoristaen. b) takajalka lasketaan lattiaan taaempana, varpaat edellä. c) etujalka kohoaa lattiasta varpaat edellä ja d) siirryttyään taakse laskeutuu lattiaan jalkojen välin säilyessä samana.

Tärkeää on muistaa, että askel (oli suunta mikä tahansa) päättyy aina varoasentoon, jonka tasapaino ei saa häiriintyä. Jalkojen välisen etäisyyden tulee pysyä samana. Askeleen tulee olla mieluummin liian lyhyt kuin liian pitkä, sillä lyhyyden voi korjata toisella askeleella, mutta liian pitkälle otettu askel voi viedä liian lähelle vastustajaa, joka vain odottaa virhettä. Alusta lähtien kannattaa harjoitella eripituisia askelia, koska ne vaativat erilaista lihashallintaa.

4. Syöksy Syöksyllä tarkoitetaan käsi- ja jalkaliikkeiden yhdistelmää. Se on hyökkäysliike, joka ratkaisevasti lyhentää etäisyyden vastustajaan. Toisin sanoen se sekä samalla tuo vastustajan ulottuvillemme että vie meidät hänen ulottuvilleen. Sen tähden on syöksy suoritettava täsmällisesti ja juuri oikealla hetkellä sekä pyrkien osumaan ennalta valittuun kohteeseen.

Syöksyn suoritus vaiheittain:

a) aseen kärki suunnataan sormien avulla tarkasti haluttuun osumapisteeseen. b) asekäsi ojennetaan suoraksi. c) etujalka nousee kevyesti lattiasta (kuten askel) ja ojentuu ponnistaen takajalan kanssa yhtäaikaa suoraksi pitkin taisteluviivaa. d) etujalka lasketaan lattiaan kantapää edellä, jolloin etupolvi koukistuu eteenpäin antaen syöksylle lisää ulottuvuutta. e) takakädellä autetaan syöksyliikettä eteenpäin ja varmistetaan tasapainoa lyömällä se ylhäältä suoraan taakse kämmenpuoli käännettynä puolittain ylöspäin.

Pisto osuu tarkoitettuun osumapisteeseen hiventä ennen tai viimeistään samanaikaisesti kuin etujalka syöksyn päättyessä koskettaa lattiaa. Selän tulee olla suorana ja olkapäiden rentona. Pää on pystyssä. Liike tapahtuu yhtenä jatkuvana suorituksena.

Normaalissa syöksyssä (lyhyt, keskipitkä) lantio pysyy samalla tasolla sekä varoasennossa että syöksyn lopussa, samoin miekkailuaskelissa. Aloittelijan on syytä keskittyä tähän lihashallintaan välttääkseen ns. keinutuolijalkatyön.

Takaisin varoasentoon päästään syöksystä seuraavasti:

a) takajalalla vedetään sen polvea koukistaen ja etujalalla työnnetään polvea oikaisten vartalo taaksepäin takaisin varoasentoon; samanaikaisesti koukistuu aseeton käsi. b) etujalan suoritettua ponnistuksensa se siirretään entiselle paikalleen varoasennossa. c) ojentunut asekäsi koukistetaan varoasentoon vasta tämän jälkeen.

Liikkeen päättyessä tulee varoasennon olla täsmälleen sama kuin ennen syöksyn suoritustakin. Käden toiminta poikkeaa hiukan riippuen siitä, mitä asetta käytetään, mutta kaikille aseille on yhteistä se, että asekäsi ojennetaan suoraksi juuri ennen syöksyä, ja koukistetaan vasta sitten kun on palattu varoasentoon. Syöksyn pituus vaihtelee tilanteesta riippuen Ylipitkästä syöksystä ei ole paluuta, siitä voi mennä vain eteenpäin.

5. Ryntäys (fleche) Ryntäys on syöksyn ohella toinen tapa, jolla voidaan askelta nopeammin ulottaa hyökkäys vastustajaan. Vaiheittain seuraavasti (kuva 8):

a) käden ojennus kärki suunnattuna osumapisteeseen. b) vartalon ojennus eteenpäin jolloin ruumiinpaino siirtyy etupolvelle ja sen ohi eteenpäin, mikä aiheuttaa hallitun tasapainon menetyksen ja vähitellen ojentuneen takajalan irtoamisen lattiasta miekkailijan "kaatuessa" eteenpäin. c) pisto tai lyönti osuu kohteeseen samalla hetkellä, kun takajalka jättää lattian. d) koska pisto tai lyönti on jo suoritettu ja jotta hyökkääjä saavuttaisi tasapainonsa, tulee hänen välittömästi tämän jälkeen siirtää takajalkansa (ponnistanut jalka) nopeasti eteenpäin etujalan ohitse ja välittömästi juosta vastustajan sivuitse.

On tärkeää, että ponnistus suuntautuu eteen- eikä ylöspäin. Yhden vaiheen ryntäystä ei tule yrittää liian kaukaa, sillä se jättää vastustajalle liikaa aikaa. Hyökkäystä syöksystä eteenpäin voi myös jatkaa ryntäyksellä.

JALKATYÖ

Askelin hallitaan etäisyyttä vastustajaan. Miekkailija, joka kykenee pitämään vastustajaan haluamansa etäisyyden, on todennäköisempi voittaja. Hän valitsee sen hetken jolloin miekkailijat ovat toistensa ulottuvilla, ja on näin paremmin valmistautunut antamaan osuman, sillä hän tulee tilanteeseen tietoisena mahdollisuudesta ulottua vastustajaan. Etäisyyden pidossa hyökkäystä ja puolustusta silmällä pitäen on monta huomioitavaa seikkaa:

1. Vastustaja on terämme ulottuvilla tai sitten ei. 2. Vastustajan ja terän välissä ei ole mitään estettä - vastustaja on avoin, tai sitten ei. 3. Vastustaja liikkuu, tai sitten ei. 4. Jos liikkuu, niin kohti meitä, tai sitten pois meistä. 5. Hyökkäys vaatii usein etäisyyden lyhentämistä esim. ennen syöksyä tai flecheä.

Jos tämä vaikuttaa helpolta nyt, se ei sitä ole. Ongelmana on se, että on tavattoman vaikea arvioida tarkkaa etäisyyttä vastustajaan. Ja eri asia on, jääkö vastustaja tälle etäisyydelle silloin kun hyökkäyksemme pitäisi osua häneen. Usein vastustaja ei ole riittävän lähellä ulottuaksemme häneen, ja meidän on joko lähestyttävä häntä tai odotettava, että hän lähestyy meitä. Lähestyminen voi tapahtua nopeasti muutamalla pitkällä askeleella tai useammalla lyhyellä. Voimme myös yrittää vaivihkaa ujuttautua pisto-/lyönti- tai syöksyetäisyydelle.

Tärkeintä on kuitenkin ennakoida oikein se hetki, jolloin vastustaja on valitun hyökkäyksen ulottuvilla, ja aloittaa hyökkäys sekunnin murto-osaa ennen tuota hetkeä (tempo). Jos kaikki menee "nappiin", hitaampikin hyökkäys vaikuttaa tavattoman nopealta, sillä se on ajoitettu oikein.

Miekkailun peruselementit muodostuvatkin seuraavista kohdista: 1) miekkailutekniikan hallitseminen, 2) liikkeiden taktinen käyttö, 3) tempo ja sen valinta, 4) etäisyys ja sen säännöstely sekä 5) nopeus ja sen säännöstely (liikerytmi).

ASEOTTEET

Pistoaseet (kalpa, floretti) Suora kahva ("banaani"): ase lepää kevyesti kädessä ja siihen tartutaan peukalolla ja etusormella, joita nimitetään käsittelysormiksi, siten että peukalo asetetaan kädensijan päälle ts. sille sen kahdesta leveämmästä sivusta, jonka puolelta katsoen kädensija hieman käteen mukautuen kaartuu sekä alaspäin että vasemmalle (oikeakätisessä kahvassa). Etusormi asetetaan vastakkaiselle puolelle kädensijan alle siten, että kädensija asettuu täsmälleen etusormen keskimmäisen nivelen päälle ja etusormen pää taivutetaan kädensijan kapeampaa sivua vasten. Peukalo ja etusormi ovat n. 1 cm etäisyydellä kokillista. Muut sormet eli apusormet taivutetaan kädensijan keskikohdan päälle siten, että niiden päät pitävät kädensijaa joustavasti painettuna mainittuun syvennykseen ja samalla peukalon tyven paksua lihasta vasten. Kädensijan nuppi lepää rannetta vasten. Vasemman käden ote on peilikuva edellisestä (kuva 9).

Ortopedinen kahva (pistoolikahva): kahvan rakenne sallii vain yhden tavan tarttua siihen (kuva 10).

Säilä Säilässä on vain yhden mallisia kahvoja. Asetta pidetään peukalon ja etusormen kärkien välissä siten, että muut sormet puristavat kahvaa kevyesti sormien ja kämmenen yhtymäkohtaa vasten. Kärjen suuntaaminen suoritetaan peukalon ja etusormen työskentelyllä. Aseen kahvaa ei saa puristaa kämmentä tai peukalon paksua lihasta vasten. Peukalo ja etusormi n. 1 cm etäisyydellä kokillista.

ASETYÖSKENTELY

YKSINKERTAISET HYÖKKÄYKSET
Suora pisto/lyönti voidaan tehdä varoasennosta, askeleella, syöksystä tai flechestä seuraavasti:

a) aseen kärki/terä suunnataan haluttuun osuma-alueen kohtaan b) asekäsi ojennetaan suoraksi, muttei lukkoon c) tehdään tarvittava hyökkäysliike (askel, syöksy, fleche)

Siirtopisto (degagement) on liike jossa vaihdetaan teränkosketuspuolta vieden oman aseen kärki U-muotoisesti vastustajan terän ali (alalinjoissa yli). Terän ojennus kohti haluttua osuma-aluetta alkaa jo vastustajan terän alitusvaiheessa (kuva 12).

Ylikärjenpisto (coupe) tässä terä kiertää "leikkaavalla" / "heittävällä" liikkeellä vastustajan terän sen kärjen kautta sormien, ranteen ja käsivarren yhteisliikkeellä ja ojennetaan nopeasti kohti osuma-aluetta toisella puolella vastustajan terää (kuva 13).

Mikäli vastustaja on "auki", voit yrittää suoraa hyökkäystä. Jos hän kuitenkin peittää aseellaan sen kohdan, johon haluat antaa osuman, on sinun luonnollisesti poistettava hänen aseensa tieltä tai kierrettävä se. Tätä varten opetetaan kurssilla muutamia keinoja kuten siirtopisto tai ylikärjenheitto. Nämä yksinkertaiset hyökkäykset ovat myös yksivaiheisia ts. niihin sisältyy vain yksi aseliikevaihe.

Yhdistetyt hyökkäykset muodostuvat kahdesta tai useammasta perättäisestä yksinkertaisesta hyökkäyksestä, jotka liittyvät tietyiksi yhtenäisiksi liikeyhdistelmiksi. Vaiheiden ymmärtäminen on erityisen tärkeää etuoikeusaseissa, joissa etuoikeus määräytyy nimenomaan liikevaiheiden mukaan.

YLEISIMMÄT HYÖKKÄYSVALMISTELULIIKKEET
Isku/sysäys (battement) valmisteluliike, joka tapahtuu terän iskuliikkeellä vastustajan terää vastaan, ja jonka avulla vastustajan terä siirtyy pois linjasta.

Painanta (pression) tapahtuu terän painantaliikkeellä ja säilyttämällä kosketus vastustajan terään, tarkoituksena joko syrjäyttää vastustajan terä pistolinjasta tai houkutella hänet reagoimaan siihen terällään.

Sidonta (engagement) Kun miekkailija asettaa aseensa ristikkäin vastustajan aseen kanssa niin, että ne koskettavat toisiaan. Sidonta vastaa sitä linjaa, jossa sidonta on suoritettu. Yksinkertaisesta sidonnasta voidaan johtaa kierto-, risti- ja siirtosidonnat.

LINJAT
Pistoaseilla erotetaan kahdeksan ja säilällä kuusi erilaista teräasemaa sen mukaan, mikä on asekäden asento ja missä linjassa asekäsi sijaitsee. Ne ovat myös vastaavannimisten väistöliikkeiden pääteasentoja. Ne on nimetty ranskankielisten järjestyslukujen mukaan. Eri aseiden linjojen asennot selviävät kuvista 14 - 15.

VÄISTÖT
Väistöjen pääteasennot on nimetty edellä mainitun mukaisesti. Väistöksi kutsutaan terällä tehtyä liikettä, jonka tarkoitus on torjua vastustajan hyökkäys l. siirtää vastustajan ase pois hyökkäyslinjasta.

RIPOSTI
Riposti on hyökkäysliike, joka seuraa onnistunutta vastustajan hyökkäyksen väistöä. Sopimusaseissa väistön tulee olla riittävä ja ripostin välitön. (Kuva 16)

SITTEN MIEKKAILEMAAN ... MUTTA AJATTELU JATKUU MYÖS ALUEELLA.

Koska kukaan ei osaa miekkailla täydellisesti, varsinkaan juuri alkeet oppinut vielä kokematon miekkailija, ei otteleminen ole yksinkertaista. Vaikka ottelun voittaaksesi sinun pitää saada vain viisi pistoa, joudut kuitenkin tekemään ottelun aikana huomattavasti enemmän hyökkäyksiä, sillä aina joku menee pieleen. Yhtä onnistunutta osumaa kohti voit joutua tekemään jopa kymmenen yritystä. Ja aina kun yrität, on myös vastustajalla tilaisuus yrittää. Ottelun voittaa se, joka tekee vähemmän virheitä. Kannattaa siis jättää kaikki turha ja perusteeton pois. Hyvää politiikkaa on ottelussa käyttää niitä liikkeitä, joita osaa käyttää. Älytön junnaaminen tai levoton roiskiminen ei todennäköisesti tuo mainetta tahi kunniaa. Opettele arvioimaan etäisyyttä ja vastustajan liikettä, niin voit torjua hänen hyökkäyksensä jo ennen sen alkamista.

"Yksinkertaiset miekkailijat tekevät yksinkertaisia liikkeitä, taitavat tekevät vielä yksinkertaisempia liikkeitä". Kauko Jalkanen, miekkailunopettaja

Hyvin hallittu jalkatyö auttaa sinua ottelun hallitsemisessa. Voit vetäytyä hetkeksi turvallisen kauaksi vastustajasta, tai voit jatkuvasti "painaa päälle". Voit paeta hänen hyökkäyksiään tai jatkaa omaasi yhä syvemmälle hänen puolustukseensa.

MITÄ MUUTA PITÄISI TIETÄÄ?

Miekkailu voi olla vaarallista. Jos joku haluaa elinikäisen vamman, sen hankkiminen ei ole kovin vaikeaa. Toisaalta vielä helpompaa on vammojen välttäminen. Koska miekkailussa käytetään välineenä asetta, on varusteille asetettu hyvin tiukat vaatimukset. Maskin ja turvapuvun tarkoitus on suojata käyttäjäänsä tapaturmilta, ja sen tähden niitä pitää aina käyttää otellessa ja mieluimmin myös oppitunneilla.

Salilla ei kannata mennä seisomaan aivan alueen viereen kahden miekkailijan raivokkaasti taistellessa, sillä he tarkkailevat vain toisiaan eivätkä niitä uteliaita, jotka ehdointahdoin tunkeutuvat heidän tai heidän teriensä tielle.

Ottelijat eivät myöskään välttämättä huomaa alueen takarajalle jätettyjä varusteita taikka alueen poikki oikaisevaa laiskaa seuratoveria. Kuvitellaan siis, että alueella on kerrallaan vain ja ainoastaan kaksi miekkailijaa, joiden ottelua ei häiritä. Hyviin tapoihin kuuluu myös, ettei oppituntia mennä keskeyttämään, vaikka olisikin asiaa opettajalle tai oppilaalle. Oppitunnit eivät ole koskaan kovinkaan pitkiä, joten jonkin aikaa voi aivan hyvin odottaa. Salilla ei ole myöskään soveliasta kiroilla, huutaa, paiskoa tavaroita - etenkään aseita - eikä muutenkaan harrastaa mitään "käytännön piloja". Varusteet kannattaa pitää hyvässä kunnossa. Esimerkiksi aseita ei parane säilyttää kovin kauaa hikisten vaatteiden kanssa, sillä ne ruostuvat, ja ruostunut ase on vaarallinen ase.

OTTELU

Ennenpitkää on jokaisella edessään ottelu. Ensin todennäköisesti ns. vapaaottelu, myöhemmin kilpailuun kuuluva. Periaatteessa kumpikin noudattaa samaa perinteistä kaavaa, joskin vapaaottelun tapahtuessa ilman tuomaria jäävät luonnollisesti tuomarin komennot pois, vaikka niitä ikäänkuin noudatetaankin.

Ottelun aluksi testataan aseet. Niiden tulee olla sääntöjen mukaiset. Ensin tarkistetaan kärkinastojen herkkyys puntilla ja rakotulkilla (säilän tekniikka poikkeaa pistoaseista). Tämän jälkeen ottelijat testaavat kalvassa aseittensa maadoituksen pistämällä vastustajan kokilliin, jolloin osumavalo ei saa syttyä. Florettimiekkailijat antavat kevyen piston vastustajan sähköliiviin, jotta nähdään toimiiko se. Tällöin osumavalon tulee syttyä. Säilämiekkailijat napauttavat vastustajan maskia, joka on johdolla kiinni liivissä, idea on sama kuin floretissakin. Osumavalon pitäisi syttyä.

Kun molemmilla miekkailijoilla on todettu sääntöjenmukaiset varusteet, he tervehtivät toisiaan ja tuomaria.

Seuraavaksi tuomari komentaa miekkailijat varoasentoon yleensä sanomalla ranskaksi "en garde" (angaard). Tällöin miekkailijat laittavat maskin päähänsä ja siirtyvät aloitusviivoille varoasentoon. Nyt tuomari kysyy molemmilta miekkailijoilta ovatko he valmiit. "Etes-vous prets?" (evu pree). Tähän miekkailijat vastaavat yleensä "oui" (vi), mutta myös vaikeneminen tulkitaan myöntymisen merkiksi. Mikäli miekkailija EI vielä ole valmis, nyt on aika tehdä se selväksi sanomalla jollain ymmärrettävällä kielellä "ei" tai nostamalla vapaa käsi ylös tai muuten selkeästi poistumalla varoasennosta. Yleensä on asiallista ja turvallista pyytää tuomarilta lupa terän oikaisuun tai kengännauhojen kiristämiseen jne. Mikäli miekkailijat ovat molemmat valmiina, tuomari antaa aloituskäskyn, suomeksi "alkakaa", ranskaksi "allez" (ale). Tällöin taistelun voi aloittaa. Mikäli miekkailija haluaa keskeyttää taistelun, hän voi pyytää sitä tuomarilta kohottamalla aseettoman kätensä ylös. Tällöin tuomari keskeyttää koitoksen ja kysyy syytä. On myöskin erittäin epäkohteliasta, joskaan ei kiellettyä, hyökätä vastustajan kimppuun tämän pyytäessä katkoa. Tapana on vetääntyä kauemmaksi ja ottaa hyvin rento varoasento, jotta tuomari voi keskeyttää ottelun.

Olipa syy mikä tahansa, osuma, astuminen ulos alueelta, ottelijoiden törmääminen tms. tuomari keskeyttää ottelun sanomalla "seis", eli "halte" (halt). Tämän jälkeen on miekkailu lopetettava välittömästi. Haltin jälkeen annettuja osumia ei hyväksytä. Mikäli keskeytyksen syynä on osuma, niin a) kalvassa tuomari "myöntää" osuman miekkailijalle, joka antoi sen sekä kertoo senhetkisen pistetilanteen, b) floretissa ja säilässä tuomari kertoo osumaan johtaneet liikesarjat vaiheittain ja sen jälkeen antaa osuman sille jolle se hänen mielestään kuuluu.

Tuomarille ei periaatteessa purnata, koska näkemys on hänen. Protesti voidaan aina kuitenkin jättää kilpailun jurylle, mutta on hyvä muistaa, että aiheeton protesti johtaa varoitukseen sen tehneelle miekkailijalle.

Toisin sanoen tarpeellisia komentoja on kolme: Prets, Allez ja Halte.

Kilpailujen alkukierrokset käydään eräkilpailuna, jolloin kaikki erän miekkailijat ottelevat toisiaan vastaan. Ottelut otellaan viiteen pistoon. Se miekkailija joka ensimmäisenä saavuttaa nuo viisi pistoa, on voittaja. Kalpamiekkailussa voi käydä niin hassusti, että molemmat miekkailijat saavuttavat viisi pistoa yhtä aikaa, tällöin he ottelevat ikäänkuin yhdestä pistosta; kumpi ensin saa itselleen piston, voittaa (5-4). Floretti ja säilämiekkailussa näin ei voi tapahtua, sillä niissä kaksoispisto on mahdoton. Jos ottelu ei ole päättynyt otteluaikana (tehokas otteluaika), julistetaan ottelu päättyneeksi alkuperäisen tilanteen mukaisesti. Otteluaika viiden osuman otteluissa on 3 minuuttia.

Finaali on yleensä cup-muotoinen, jolloin häviäjä putoaa jatkosta tappion jälkeen. Cup-otteluissa otellaan 15 pistoon kolmessa 3 minuuttia kestävässä jaksossa.

Miekkailualue (ranskaksi piste) kuva 17.

KURSSIN JÄLKEEN

On monta tietä miekkailutaidon kehittämiseen, ja niitä kannattaa kaikkia harkita. Alkeiskurssin jälkeen sinulla on mahdollisuus liittyä Miekka-Miehet ry:n jäseneksi ja osallistua seuramme ohjattuihin harjoituksiin. Jos olet kiinnostunut ja aktiivinen, saat jo kyselemällä vanhemmilta miekkailijoilta paljon irti lajin nikseistä. Varsinaiset menetelmät miekkailutaidon saavuttamiseksi vaativat paljon itsekuria. Ensimmäinen keino on löytää esimerkiksi ns. pari. Pari on sellainen miekkailija, joka on suurin piirtein samalla tasolla kuin sinäkin, ja jolla on suurin piirtein samanlaiset päämäärät kuin sinulla. Parin kanssa tehdään pariharjoitusta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vanhemmalta miekkailijalta, oppitunnilta, kilpailusta tai jostain kirjasta "napataan joku juttu", vaikkapa suora pisto, ja sitä sitten hierotaan parin kanssa jossain syrjemmällä. Vuoronperään toisen toimiessa tarkkailijana ja toisen oppilaana. Ideana on nimenomaan korjata virheellinen suoritus. Toinen konsti on "ottaa" oppitunteja, joita antavat miekkailun opettajat ja valmentajat.

Eräs tukipiste josta ponnistaa eteenpäin, on kilpaileminen. Kilpailuissa kohtaa uusia ja sangen erilaisia ja eritasoisia vastustajia, joita seuraamalla voi oivaltaa yhtä ja toista. Lisäksi niissä voi mittailla omaa kehitystään.

Seuran harjoituksissa kannattaa aina käydä. Koskaan ei tiedä, milloin joku innostuu kesken ottelun antamaan korvaamattoman hyviä neuvoja.

Miekkailussa kunnolla on oma merkityksensä. Mm. säännöllinen lenkkeily on oheisharjoitteluna välttämätöntä. Miekkailuharjoituksissa kehitetään itse miekkailutaitojen lisäksi muitakin ominaisuuksia, kuten reaktiokykyä, voimaa, nopeutta, kimmoisuutta, kestävyyttä ja rytmiä.



MIEKKAILUVARUSTEET

Nykyaikaiset urheilumiekkailuottelut käydään sähkövarustein. Miekkailualueella kiinteitä varusteita ovat: Metallimatto (alue) Merkinantolaite (aparaatti) Kelat (2) Välijohdot (2) Maadoitusjohto
Tuomari- ja toimitsijavälineet:
Kello
Rakotulkki
Puntti

Henkilökohtaiset varusteet poikkeavat hiukan toisistaan aseesta riippuen. Yhtäläisiä varusteita ovat:
Miekkailutakki
Miekkailuhousut
Miekkailuhanska
Miekkailusukat
Miekkailujalkineet
Rintasuoja (naiset)
Alasuoja (miehet)

Floretti:
Miekka
Miekkailupäähine (maski)
Vartalojohto (samanlainen kuin säilässä)
Osuma-alueen peittävä metallipinnoitettu sähköliivi

Säilä:
Miekka
Metallipinnoitettu miekkailupäähine (maski)
Vartalojohto (samanlainen kuin floretissa)
Osuma-alueen peittävä metallipinnoitettu sähkötakki
Ranteen peittävä metallipinnoitettu sähkömansetti

Kalpa:
Miekka
Miekkailupäähine (maski)
Vartalojohto